ETUSIVU   |   YHDISTYS   |   SPANIELILIITON RODUT   |   PENTUVÄLITYS   |   JALOSTUS   |   TULOKSET   |   LINKIT   |   KESKUSTELU
   
   
 METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE (MEJÄ)    
     

Metsästyskoirien jäljestämiskoe - kokeen luonne
Tuurista taidoksi - verta, hikeä ja motivointia
Spanielien jälkimestaruuskokeiden historiaa
Koiran vietit ja jälkikoulutus
Tuomariluettelo

Kaaviopiirros AVO-jälki
Kaaviopiirros VOI-jälki
MEJÄ -sanastoa
Jäljestäjäpankki
Spanielien MEJÄ-mestaruuskokeen säännöt
MEJÄ-mestaruuskokeen lohkojako
   
TUURISTA TAIDOKSI - VERTA, HIKEÄ JA MOTIVOINTIA

Jälkikokeiden tulostaso voisi valtakunnallisesti olla spanielien osalta olla parempikin - hyviä tuloksia syntyy, mutta kokeiden parhaina ja suurimmissa arvokisoissa komeilevat noutajat ja mäyräkoirat spanieleita useammin. Kilpailuolosuhteiden ja sääntöjen ollessa kaikille samat, on syitä etsittävä koirien osaamisen ja sitä kautta kouluttamisen laadusta. Oikein koulutetun jälkikoiran tulee selviytyä olosuhteista riippumatta sääntöjen mukaisesta jäljestä, joka saattaa kulkea vaikeassakin maastossa, ylittäen ojia ja riistan ynnä muiden eri-ikäisiä jälkiä. Hyvin tehtäväänsä koulutettu koira selviää myös riistakosketuksesta ilman suurempia ongelmia.

Perusteiden opettaminen

Kuten muussakin koulutuksessa on hyvin tehty perusharjoittelu edellytys onnistumiselle. Koira on koulutuksella motivoitava jo nuorena veren hajun seuraamiseen. Tässä kirjoituksessa ei enää käsitellä perusharjoituksia ja niiden toteuttamista, mutta esimerkiksi riittävän pitkään jatkettu ravinnonhankintaviettiin perustuva harjoittelu luo erinomaisen pohjan tulevalle jälkikoiralle.

Perusharjoittelu

Kun koira on ehdollistettu jäljestämään ja motivoitu riittävästi tähän tehtävään, siirrytään kilpailunomaiseen harjoitteluun. Jäljen pituutta voidaan ja sitä tuleekin harjoituksissa vaihdella, mutta jäljen iän on oltava aina vähintään 12 tuntia, sillä nuoressa verijäljessä on vahva ja laajalle levittyvä haju, jota koiran on vaikea paikallistaa. Jos koiraa harjoitetaan liian nuorilla jäljillä, oppii se väärän työskentelytekniikan, kun ainoa tapa selviytyä viettipäämäärään on käyttää ilmavainua. Kun koira oppii ilmavainuiseksi, ei sen työskentely ole koskaan tarkkaa, ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Koira käyttää sinnikkäästi sitä tekniikkaa, jolla se ensimmäisen kerran tehtävässään onnistui, joten tällaisen koiran opettaminen myöhemmin maavainuiseksi ja sitä myötä tarkemmaksi on vaikeaa. Jälkien tulee siis olla riittävän vanhoja ja alussa suojaisaan metsään tehtyjä, ettei tuuli pääse vaikeuttamaan oikean jäljestystekniikan opettamista koiralle. Mitä vanhempi ja kuivempaan maastoon tehty jälki on, sitä enemmän koiran on käytettävä maavainuaan selviytyäkseen tehtävästään. Kun koira on sisäistänyt maavainun ja työskentelyn tarkkuuden tärkeyden, jälkeä voidaan ja pitääkin vaikeuttaa, jotta koiran motivaatio tehtävään säilyisi.

Ensimmäisissä harjoituksissa jälki on noin 500 metriä pitkä, maaston mukaan kaarrellen tehty, eikä siinä ole kulmia, eikä makauksia. Kulmat ja makaukset usein keskeyttävät tarpeettomasti koiran työskentelyn ja siten haittaavat keskittymistä itse jäljestämiseen. Harjoituksissa pyritään aina onnistumiseen. Jokainen onnistunut suoritus kasvattaa koiran motivaatiota ja itseluottamusta - ominaisuuksia joita jälkikoira tarvitsee aina. Jälki tehdään mahdollisimman tuulettomaan ja suojaisaan paikkaan ja sopivan kosteaan maapohjaan. Alkuvaiheessa vältetään selkeitä maastopohjan vaihteluita. Jäljelle jätetään palkkioksi esimerkiksi pieniä makkaranpaloja sinne tänne, varsinkin vaikeisiin kohtiin. Päätavoitteena on saada koira jäljestämään intensiivisesti ja keskittyen koko jälki loppuun asti. Mikäli koiran motivaatio jäljestämiseen selvästi laantuu loppua kohden on palattava yksinkertaisempiin harjoituksiin ja pyrittävä kasvattamaan koiran motivaatiota ennen kilpailuharjoituksiin palaamista.

Harjoitusjälki merkitään aina tarkasti. "Eksymiseen" ei ole varaa, vaan ohjaajan on aina tiedettävä tarkalleen, missä jälki kulkee. Koiran poiketessa jäljeltä ohjaaja pysähtyy välittömästi, mieluusti selvästi ennen kohtaa, jossa koira poistui jäljeltä. Koiran eteneminen yli jälkinarun mitan päähän estetään varovasti jarruttaen ja ilman minkäänlaista käskyä. Kun koira on pysähtynyt ja havainnut jäljen kadonneen, se normaalisti lähtee kaartamaan ympyrää löytääkseen jäljen uudelleen. Ohjaaja odottaa rauhallisesti paikalleen seisten kunnes koira palaa jäljelle. Mikäli koira lopettaa etsimisen, annetaan sille käsky "jälki". Kun koira on löytänyt jäljen uudelleen, voit kiittää sitä hillitysti. Odota rauhassa kunnes jälkinaru on taas koko pituudeltaan auki ja lähde rauhallisesti jatkamaan koiran perään.

Mikäli koira ei jatka jäljen etsintää, lopetetaan harjoitus siihen. Älä ohjaa koiraa jäljelle uudelleen, sillä etenkin pehmeät koirat oppivat hyvin nopeasti vaikeissa tilanteissa odottamaan apua ohjaajalta ja peli on menetetty - kilpailutilanteessa et voi avustaa koiraa! Myöskään epäonnistuneen jäljestyksen päätteeksi koiraa ei viedä harjoitusmielessä kanille, sillä se ei opeta koiraa jäljestämään. Jälkikoiran on koulutuksen myötä sisäistettävä tehtävänsä : sen hajuaistia käytetään tässä tiimityöskentelyssä hyväksi - ette voi vaihtaa osia.

Jälkinarun käyttö

Koiran jo opittua tehtävänsä jälkinarun tulisi olla aina pitkänä. Ohjaaja kulkee koko ajan noin kuuden metrin päässä koirasta. Näin koiralle annetaan työskentelyrauha ja se voi tarvittaessa ottaa tarkistuksen taaksepäin ilman, että olet jo jaloillasi sotkenut jälkeä. Liian lähellä jäljestävää koiraa kulkeminen on koiran painostamista, ja varsinkin luonteeltaan pehmeät koirat voivat kokea tilanteen ahdistavana ja työskentelymotivaatio laskee. Kun jälkikoira tekee intensiivisesti työtään, on ohjaajan ainoa tehtävä huolehtia siitä, että koira saa työskentelyrauhan. Jälkinarun täyden pituuden varmistamisella ohjaaja suo jäljestävälle koiralle riittävästi työskentelytilaa. Ohjaajan tulee myös huolehtia jälkinarun tasaisesta kulusta maastossa, ettei koira tunne ikäviä nykäyksiä kesken jäljestyksen. Ainoa tapa, jolla koiran menoon tarvittaessa vaikutetaan, on vauhdin jarruttaminen.

Koiran vauhti

Estä heti alusta alkaen koiraa liikkumasta jäljellä liian nopeasti. Vauhdin kasvaessa kasvaa myös erehtymisen mahdollisuus kulmissa, katkolla, makauksilla ja kaadolla. Hyvän jälkikoiran ohjaajan ei tarvitse ottaa juoksuaskeltakaan maastossa. Jarruta päättäväisesti, mutta tasaisesti ilman nykäisyjä koiran nopeutta tarvittaessa. Tasaisen varmasti etenevä työskentely antaa aina paremman lopputuloksen kuin vauhdilla kaadolle juostu suoritus.

Mikäli vauhti muodostuu koiran ongelmaksi, on se suhteellisen helposti korjattavissa. Liika vauhti kertoo kovasta motivaatiosta päästä mahdollisimman nopeasti kaadolle ja siellä odottavaan palkkioon. Liika vauhti on siis "hyvä virhe" ja osoitus oikeasuuntaisesta opetuksesta. Useimmat koirat jäljestävät aluksi hyvin nopeasti, ja ne rauhoittuvat vasta kun niille selviää, että kannattaa kulkea vähän hitaammin. Tuon oivalluksen voit saada aikaan pienillä makupaloilla tai jollain muulla tavalla, jonka tiedät koiraasi kiinnostavan. Muista myös kehua koiraa aina, kun se hetkenkään malttaa hidastaa vauhtiaan. Kaikki koirat nimittäin pitävät kehumisesta, ja mikäli suhteenne on kunnossa, pyrkii koirasi aina toimimaan siihen suuntaan, mihin sitä kehumalla opastat.

Jäljestämisen aloitus

Jäljelle lähtö on myös harjoiteltava osuus. On tärkeää, että koira keskittyy tehtäväänsä jo ennen liikkeelle lähtemistä. Laita koirallesi jälkivaljaat päälle lähellä jäljen alkua. Koiran tulee olla rauhallisena ja ns. käskyn alla ennen jäljelle lähtöä, jotta voisitte suoriutua edessä olevasta tehtävästä yhteistyössä - ei tuurilla vaan taidolla.

Jäljelle lähetyksen tulee tapahtua rauhallisesti. Pysähdy jäljen alkuun hetkeksi ja anna koiran sisäistää jälkimaaston luonnollinen hajuilma ennen lähettämistä. Muista tämä myös kilpailuissa!

Kulmatyöskentely

Koiran selviytyessä helposta 500 metrin jäljestä vaikeutetaan sitä hiljalleen harjoitusten edetessä. Samantasoisten harjoitusten loputon toistaminen ei vie koiraa eteenpäin, vaan niillä saattaa olla jopa päinvastainen vaikutus. Valitse erilaisia maastopohjia ja niiden vaihtumisia kesken jäljen. Ylitä ojia ja polkuja, pyri kuitenkin välttämään liian monen uuden asian yhdistämistä samaan harjoitukseen

Kun koira jäljestää suoraa jälkeä intensiivisesti, on aika alkaa kulmien harjoittelu. Aloita tekemällä loivia kulmia niin, että koira onnistuu koko ajan. Se ei ole useinkaan vaikeaa, jos koira on hyvä suoralla jäljellä. Jatka sitten tekemällä laajoja kulmia ja harjoittele sitten vähitellen suorien kulmien (90 astetta) avulla. Etene järjestelmällisesti ja anna koiran itse ratkaista, kuinka se selviytyy vaikeuksista. Paras tapa onnistua kulmatyöskentelyssä on se, että koira on motivoitunut pääsemään jäljen loppuun asti. Motivoituneella koiralla ei ole aikaa hukata jälkeä, vaan se tekee työtä seuratakseen sitä tarkasti.

Makaukset ja katko

Makaukset otetaan mukaan harjoitteluun, kun jälki- ja kulmatyöskentely ovat kunnossa. Tässä vaiheessa voidaan aloittaa myös jäljen pidentäminen. Pidennys vaatii lisää verta ja sitä lisätään makauksilla. Koiran tullessa ensi kertaa makaukselle, se luonnostaan pysähtyy ihmettelemään sitä ja silloin on ohjaajan välittömästi kehuttava koiraa pysähtymisestä. Kehuminen tehdä hillitysti, matalalla kehumisäänellä, jottei koira kehuista innostuessaan jätä makausta. Koiran annetaan tutkia rauhassa makausta niin kauan kuin se haluaa. Ennen pitkää se jatkaa jäljen seuraamista ja jäljestettyään kymmenisen metriä makaukselta eteenpäin sitä on syytä jälleen kehua. Koira saa siis kehumiset makaukselle pysähtymisestä ja hetken päästä jäljestämisestä. Kehuja ei anneta silloin kun koira lähtee makaukselta eteenpäin, sillä tuolloinhan kehuisimme sitä sekä pysähtymisestä että lähtemisestä, eikä koira silloin ymmärtäisi kumpaa oikein haluamme. Jos makaus ei kiinnosta koiraa, voidaan sinne seuraavalla kerralla jättää makupaloja tai koiran voi myös pysäyttää makaukselle kehuttavaksi.

Käytettiinpä makauksilla makupaloja tai kehumista, on niitä koiran edistyessä myös pikkuhiljaa vähennettävä, ettei koiraa opeteta aina saamaan palkintoa makaukselta. Alussa koiraa palkitaan runsaasti, mutta myöhemmin vain silloin tällöin. Käytetään siis samaa metodiikkaa, kuin kerjäämisen opetuksessakin. Kun koira on saanut makupaloja pöydästä tai jääkaapilta, jaksaa se toistamiseen yrittää samaa konstia, vaikkei siitä aina herkkuja saisikaan. Se muutama kerta silloin tällöin kannustaa yrittämään yhä uudestaan ja uudestaan.

Viimeisenä koiralle opetetaan katko, ja koulutuksen tässä vaiheessa se ei tuota vaikeuksia, mikäli koiran koulutus on edennyt tavoitteen mukaisesti. Koira on varmasti jo tässä vaiheessa osannut yhdistää veren hajuun ihmisen hajun, joten ennen pitkää se oppii veren hajun hävitessä hakeutumaan jäljentekijän jäljelle ja sitä kautta edelleen etenemään suorituksensa loppuun.

Kaadolla aina kiitokset

Kaato kiinnostaa yleensä kaikkia koiria, joten senkään opettaminen ei muodostu MEJÄ-harrastuksen kulmakiveksi. Kun koiran koulutuksessa on saalisviettiä hyödynnetty oikein, yhdistää koira luonnostaan kanin työn päättymiseen. Ohjaajan on myös arvostettava koiran tekemää työtä ja kiiteltävä sitä runsain mitoin kaadon löytymisestä. Tämä tulee muistaa aina, myös koetilanteessa sen jälkeen kun tuomari on antanut siihen luvan. Oikein koulutettu jälkikoira tekee aina parhaansa, ja ansaitsee kehut, olipa kokeen tulos pistein mitattuna sitten mikä tahansa! Koiralle tulee osoittaa myös kunnioitusta riisumalla sen jäljestysvaljaat pois päältä merkiksi työn päättymisestä. Jälkivaljaat ovat siis koiran työasu, joita käytetään vain jäljestystilanteessa ja koetilanteessa myös laukauksensietotestissä.

Osaavan (kilpailevan) koiran harjoitusjälki

Kilpailevan koiran harjoitusjäljen tulee olla vaatimustasoltaan riittävän vaikea. Luonnollisesti aina välillä tulee harjoitella myös helppoja jälkiä motivaation kohottamiseksi, mutta pääosin harjoitusten tulisi olla koiralle vaativia. Hyvä harjoitusjälki sisältää : maastopohjan muutoksia ojien tms. ylityksiä polkujen ylityksiä eri kulmissa useita hyvin merkittyjä kulmia riistarikkaita maastoja ulkopuolisia häiriöitä

Opettele tuntemaan koirasi

Jokainen koira on yksilö ja myös jälkityöskentelyn heikkoudet vaihtelevat koirakohtaisesti. Tarkkaile aina harjoitellessasi koiraasi ja olosuhteita. Kun koirallasi ilmenee selviä ongelmia jäljen seuraamisessa, pyri selvittämään vaikeuksien syy. Pyri järjestämään harjoituksiin jatkossa kontrolloidusti näitä Sinun koirallesi ongelmallisia olosuhteita, jotta se oppii selviytymään niistä.

Koiran motivaatio työskentelyyn on aina saatava säilymään. Mikäli huomaat merkkejä motivaation laskusta, helpota harjoituksia huomattavasti. Lyhyet, helpot harjoitukset koiraa voimakkaasti palkiten palauttavat koirallesi jäljestyshalun - joskus selvä harjoitustauko tekee ihmeitä.

Yleistä ohjetta siitä, kuinka usein täytyy harjoitella on mahdotonta antaa. Mitä paremmin osaat lukea koiraasi ja suunnitella ja toteuttaa harjoitukset, sitä vähemmän harjoituskertoja tarvitset. Itse vierastan suuresti käsitettä "tyhmä koira", sillä mielestäni toivottomia jälkikoiria ei olekaan. Kyse on vain siitä, löydetäänkö koiran ja ohjaajan välille oikea sävel.

Tiina Karlström
Lähteet : Sjösten : Jälkikoira ( Suomen Palveluskoiraliiton julkaisu) Määrätietoinen harjoittelu ja tulosvarmuus, Lankinen Jorma, Palveluskoirat 6/97