Metsästyskoirien jäljestämiskoe - kokeen luonne
Tuurista taidoksi - verta, hikeä ja motivointia
Spanielien jälkimestaruuskokeiden historiaa
Koiran vietit ja jälkikoulutus
Tuomariluettelo

KOIRAN VIETIT JA JÄLKIKOULUTUS

Koiran koulutuksesta puhuttaessa viitataan usein eri viettialueiden hyödyntämiseen. Kun kauemmin koiratoimintaa harrastaneet puhuvat koiran vieteistä ei uusi harrastaja useinkaan ymmärrä heidän "ammattisanastoaan". Mitä tarkoittaa viettivire, väistämiskäyttäytyminen, pakote, aggressiokäyttäytyminen jne. Seuraavassa pelkistetty selvitys koiran vieteistä ja joitakin asioita niiden hyödyntämisestä jälkikoiran koulutuksessa.

Vietit ovat koiran sisäsyntyinen käyttäytymismallisto, joiden mukaisesti se toimii eri tilanteissa. Kaikilla eri vieteillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä auttaa yksilöä tai lajia säilymään hengissä. Koira on perinyt viettinsä sudelta, joka on sen esi-isä n. 100 000 vuoden takaa. Viettitoiminnat ovat sekä sudella että koiralla edelleen samanlaiset.

Ihmisen suorittaman jalostuksen tuloksena joillakin koiraroduilla osa vieteistä on estynyt tai heikentynyt. Samoin ihminen on erilaisia taipumuksia omaavia yksilöitä jalostamalla muokannut rodut erilaisiin tehtäviin sopiviksi. Jokainen koira on perinyt esi-isiltään kaikki viettitoiminnot jotka ilmenevät yksilöillä ja roduilla erivahvuisina ja eri tavalla.

Viettitoiminta

Kaikkeen toimintaan koira tarvitsee ärsykkeen, joka laukaisee tai herättää jonkin viettitoiminnon. Koira pyrkii toimimaan siten, että herätetty vietti tulisi tyydytetyksi, toisin sanoen koira pyrkii kohti viettipäämäärää. Esimerkiksi pimeässä tulee vieras henkilö koiraa vastaan. Tällöin koira tuntee itsensä uhatuksi ja koiran puolustusvietti herää. Koira joko hyökkää ja täten yrittää karkottaa lähestyjän tai pakenemalla pyrkii pääsemään uhasta eroon.

Koiran ärsytyskynnys voi olla joko korkea eli se tarvitsee voimakkaan ärsykkeen aloittaakseen toiminnan tai jos ärsytyskynnys on matala, koira reagoi jo pieneenkin ärsykkeeseen.

Laumavietti

Koiralla on sisäsyntyinen vietti muodostaa lauma muiden samalla reviirillä asuvien kanssa. Laumavietti on hyvin voimakas ja se on aina aktivoitavissa. Koira haluaa aina vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja miellyttää lauman johtajaa. Lauma kommunikoi keskenään erilaisten äänien, eleiden ja ilmeiden välityksellä. Esimerkiksi paimenkoirarodut on jalostettu koirista joilla on voimakas laumavietti ja paimentamistaipumus.

Koulutuksessa laumaviettiä voidaan hyödyntää muun muassa tottelevaisuudessa luoksetulo-liikkeessä, ja kaikissa lajeissa peruskoulutuksen jälkeen, kun koira haluaa tehdä sille opetetun tehtävän miellyttääkseen laumanjohtajaansa. Näin toimii myös hyvin tehtävänsä sisäistänyt MEJÄ-koira.

Sukupuolivietti

Suvunjatkamisvietti kehittyy nuoruusiässä, hormonitoiminnan vaikutuksesta. Vietti ilmenee yksilöillä eri vahvuisena, ja on voimakkaimmillaan nartuilla juoksuaikana ja uroksilla kun ne joutuvat lähikosketukseen "juoksunartun" kanssa. Sukupuoliviettiä ei voida hyödyntää koiran koulutuksessa.

Ravinnonhankintavietti ja saalistusvietti

Ravinnonhankintavietin avulla koira hankkisi ruokansa, ellei ihminen sitä ruokkisi. Nälkä ajaa koiran liikkeelle etsimään ravintoa. Löydettyään saaliseläimen jäljet maastossa, koira seuraa jälkiä eli jäljestää. Saatuaan saaliin näköetäisyydelle koira ajaa takaa pakenevaa. Saatuaan saaliin kiinni koira tarttuu siihen ja tekee ns. tapporavistuksen. Tämän jälkeen koira syö saaliin ja näin ravinnonhankintavietti tulee tyydytetyksi.

Koska ihminen ruokkii koiran, sen ei tarvitse käyttää saalisviettiä ravinnon hankkimisessa. Kuitenkin ravinnonhankintavietti ja saalisvietti ovat säilyneet koiran käyttäytymisessä hyvin näkyvinä ja voimakkaina. Jäljestystilanteessa kaatona olevan kanin peittävä koira osoittaa vahvaa ravinnonhankintaviettiä. Koska sen ei hyvin ruokittuna tarvitse syödä kania nälkäänsä, vie se viettinsä itsenäisesti kohti päämäärää peittäessään saaliseläimen mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Jo aivan pienet pennut leikkivät keskenään saalistusleikkejä ja näin harjoittelevat saalistuskäyttäytymistä. Samoin koiran kanssa leikkiessään myös ihminen leikkii saalistusleikkejä. Kun pennulle heitetään pallo, se lähtee ajamaan takaa saalista. Rättileikin yhteydessä rättiä vedetään aluksi maata pitkin pennusta poispäin, saalis pakenee, pentu hyökkää, tarttuu rättiin ja tekee tapporavistuksen.

Koirankoulutuksessa hyödynnetään ruoanhankintaviettiä ja saalisviettiä tarkoitushakuisesti siten, että molemmista viettialueista etsitään koulutusta parhaiten hyödyntävät toiminnot. Esimerkiksi jäljestämistä koulutetaan aktivoimalla ravinnonhankintavietti. Koiran on oltava nälkäinen, kun jäljen koulutus aloitetaan. Jäljeltä koira löytää makupaloja ja jäljen päästä ruokakupin, jossa on ruokaa. Jäljelle sen tekovaiheessa laitettavien makupalojen tulee olla niin pieniä, että koira voi ohimennen ja pysähtymättä poimia ne suuhunsa, eikä makupalan hajusta tule koiralle päähajua, jota tulee etsiä, vaan veren haju saadaan pysymään toiminnan kohteena.

Saalisviettiä hyödynnetään käytettäessä laahausjälkeä. Ensimmäisissä harjoituksissa koiraa innostetaan laahauskanin seuraamiseen vetämällä kania koiran edestä poispäin. Kun koira on kanista innostunut ja haluaa sen itselleen, tehdään laahausjälki. Koira saa nähdä laahausjäljen alun, jälkeä tekevän henkilön innostaessa koiraa aktiivisesti. Sen jälkeen toinen henkilö vie koiran aloituskohdasta pois. Kun jälki on tehty, viedään koira jäljen alkukohtaan, josta se aloittaa innokkaasti omatoimisen etsimisen, mikäli koiran saalisvietti saatiin alkutoimenpitein riittävän ylös, eli koira on ns. viettivireessä. Koira pyrkii innokkaasti kohti viettipäämäärää ja löytäessään jäljen päässä olevan kanin, se omii sen itselleen. Saalistusviettiä ei kannata hyödyntää MEJÄ-koulutuksessa kuin aivan alkutaipaleella tai hieman laiskoja koiria viritettäessä. Liian suuri saalistusvietti saattaa saada aikaan tapporavistuksen ja saaliseläimen syömisen tai raatelun, josta MEJÄ-tuomari rankaisee koetilanteessa raskaimman mukaan. Toisaalta on myös huomioitava, että saalisvietti on kyllääntyvä, eli koira ei aina ole kiinnostunut saalistamisesta. Saalis- ja ravinnonhankintavietit ovat helpoimmin aktivoitavissa koiran ollessa nälkäinen ja levännyt.

Puolustusvietti

Puolustusvietti on koiran luontainen tapa puolustaa itseään tai laumaansa kokemaansa uhkaa vastaan. Avainärsykkeenä toimii koiran kokema uhka. Kun koira joutuu uhatuksi se joko puolustautuu tai pakenee, toiminnan tarkoituksena on saada uhka häviämään. Mitä suurempi puolustushalu, sitä pienemmästä ärsykkeestä koira puolustautuu. Puolustusviettiä hyödynnetään koulutuksessa ensisijaisesti suojelukoirien koulutuksessa.

Väistämiskäyttäytyminen (pako) on puolustusvietin toinen ilmenemismuoto. Väistämis-käyttäytymisessä on osatekijänä myös laumavietti eli alistuminen laumanjohtajalle. Väistämiskäyttäytymistä hyödynnetään erittäin usein koirankoulutuksen kaikilla osa-alueilla ei-toivotun käyttäytymisen korjaamisessa, eli ohjaaja antaa koiralle pakotteen, nykäisee taluttimesta ja koira väistää. Pakotteen on tultava oikeaan aikaan ja tarpeeksi voimakkaana, mutta ei liian voimakkaana. Pakote ei saa aiheuttaa pysyvää pelkoa, ainoastaan tarpeen väistää. Vähintään yhtä tärkeää kuin oikea-aikainen pakote on oikea-aikainen kehuminen. Jos jäljestystilanteessa koiran edestä lähtee riistaa ja koiraa kielletään lähtemästä sen perään, on välittömästi koiran pysähtyessä kehuttava sitä annetun käskyn noudattamisesta. Mikäli tuo kehu tulee vasta parin kolmen sekunnin kuluttua, ollaan jo myöhässä (koiraa kehutaan paikallaan olosta, ei ohjaajan käskyn noudattamisesta!) joten seuraavan kerran saman tilanteen sattuessa eteen, koira lähtee riistan perään. Taitava kouluttaja voi väistämiskäyttäytymisen avulla opettaa koiralle uusiakin asioita, mutta tällöin kouluttajan tulee hyvin tarkoin tietää mitä tekee ja milloin. Jos pakote annetaan väärään aikaan, on suuri vaara, että tästä aiheutuu koiran oppimiselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi jälkikoiraa opetettaessa kannattaa kaikki ohjaamistilanteet ja hihnasta nykäisyt tarkkaan harkita. Jäljen teon ja jäljestyksen välillä on maastossa voinut tapahtua monenlaista, jota ei ihminen voi jäljestystilanteessa omilla aisteillaan havaita. Jos koira pyörii jäljellä tai hetkellisesti hukkaa sen, se voi silti tehdä uutteraa työtä sotketun jäljen selvittämiseksi. Tässä tilanteessa tuleva terävä nykäisy narusta ja moite saa koiran varmasti hämilleen. Kaikki siihen asti tehty työ saattaa mennä hukkaan, mikäli koira ei ymmärrä annettua pakotetta.

Koiran luonne

Koiran yksilöllinen luonne ratkaisee sen reaktioiden nopeuden ja voimakkuuden eri viettialueilla. Luonteen ominaisuudet ovat perittyjä, mutta ominaisuuksien ilmenemisen voimakkuuteen vaikuttaa myös opitut käyttäytymismallit ja kokemukset.

Joskus kuulee kerrottavan koirien "täysin järjettömästä" toiminnasta. Tulee muistaa, että kaikkeen käyttäytymiseen on olemassa joku syy - niin ihmisillä kuin eläimillä. Jos koirasi toimii oudolla tavalla ja täysin päinvastaisesti kuin olet odottanut tai käskenyt, voi syynä olla sijais- tai konfliktikäyttäytyminen. Tällaisen käyttäytymisen yhteydessä on syytä miettiä millainen ja miten kyseinen toimintaohje sille annettiin.

Sijaiskäyttäytymisessä koira purkaa voimakkaan vireystilan johonkin toisarvoiseen toimintaan. Esimerkiksi "juoksunartun" haistanut uros alkaa ulvoa, ellei sillä ole mahdollisuutta paritteluun tai "jälki"-käskyn saava koira alkaa hillittömästi raapia itseään, jos se ei löydä jäljen hajua.

Konfliktikäyttäytymisessä kaksi erilaista käyttäytymispyrkimystä aktivoituu yhtä aikaa ja yhtä voimakkaina. Koira purkaa yleensä tilanteen jonkun kolmannen viettialueen kautta. Esimerkiksi koira ryntää kissan perään samalla kun huudat "tänne!". Koira joutuu ristiriitaan kahden toiminnon välillä - tulla luoksesi tai lähteä kissan perään, se ei voi tehdä molempia yhtä aikaa. Konflikti syntyy kun kilpailevien toimintojen purkautumistarve on yhtä suuri. Näiden sijaan laukeaa kolmas käyttäytymistapa ja koira voi esimerkiksi alkaa kieriä maassa. Konfliktin estämiseksi olisi ensin pitänyt huutaa "ei!" ja vasta sitten "tänne!". Näin olisi annettu koiralle selvä toimintaohje.

Koiran käyttäytymistä ohjaavat luonteen ominaisuudet ovat:

Temperamentti eli vilkkaus: Koiran käyttäytymisen vilkkaus, kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.

Terävyys: Koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiessaan itsensä uhatuksi. Koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla ja vahvistamalla.

Taisteluhalu: Koiran synnynnäinen taipumus nauttia taistelusta ilman, että se perustuu aggressioon (leikkihalu). Koira nauttii leukojen ja lihasten käytöstä eli se pitää lelujen retuuttamisesta ja palloleikeistä. Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla, mutta ei kuitenkaan loputtomasti. Usein oletetaan, että koira jolla on voimakas taisteluhalu on myös voimakas saalisvietti tai toisinpäin, koira jolla ei ole taisteluhalua ei myöskään ole saalisviettiä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan koiralla on perimässään saalisvietti, vaikka se ei haluakaan taistella tai leikkiä siten kuin me haluaisimme taisteluhalun koiran käyttäytymisessä ilmenevän. Tällaisen koiran saalisvietin herääminen vaatii erilaisen ärsykkeen.

Mejä-koira siis toimii saalisviettiä käyttäen, mutta mitä enemmän sillä on taisteluhalua, sitä parempi jälkikoira siitä tulee. Hyvän taisteluhalun omaava koira ei ota itseensä eteentulevia maastollisia tai ulkopuolisten häiriöiden tuomia ongelmia, vaan pyrkii sinnikkäästi kohti viettipäämääräänsä.

Puolustushalu: Koiran taipumus puolustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniä tai reviiriään. Puolustushalua voidaan harjoituksilla vahvistaa tai sammuttaa.

Kovuus: Koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa ne vaikka lopun ikäänsä. Kovuutta ei voi lisätä harjoituksella tai koulutuksella.

Hermorakenne: Koiran heikko- tai vahvahermoisuus kun se jostakin syystä joutuu voimakkaaseen tai vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan. Koiran hermorakenteen vahvuus tai heikkous määrää pitkälti koiran kyvyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Koiran kyky sietää kovia ja teräviä ääniä, laukauksia, on riippuvainen koiran hermorakenteesta. Hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompihermoinen lajitoveri.

Vietit ja luonne

Jokaisella koiralla on perimässään edellä mainitut vietit, jotka tulevat esiin sen oman yksilöllisen luonteen mukaisesti. Koulutuksessa pyritään nostamaan koiran viettivire/viettitaso niin korkealle, että se pyrkii mahdollisimman aktiivisesti toimimaan siten, että vietti tyydyttyy ja koira saa "rauhan".

Koulutus tulisi tehdä siten, että koiran viettivire herää tehtävän suorituksessa. Jos koira on hyvin rauhallinen ja sillä on vähäinen taisteluhalu on vaikea nostaa sen saalisviettiä kovin korkealle koulutuksellisin keinoin. Palkkiona voidaan tällaiselle koiralle käyttää makupaloja, ja koiran viettivire kasvaa kun se on nälkäinen.

Viettitasoa nostettaessa eli kun koiraa ns. viritetään, motivoidaan ennen harjoitusta tai koetta, on varottava ettei koira ylivirity. Tällöin koira käy hetken aikaa hyvinkin voimakkaassa ärsytystilassa, mutta kun se ei pääse purkamaan viettiään sallitulla tavalla se joko purkautuu omia teitään kurittomuutena, sijaiskäyttäytymisenä tai koiran viretila lopahtaa ja samalla mielenkiinto koko tehtävään. Kun koiran viretila on käynyt hyvin korkealla kuitenkaan normaalisti tyydyttymättä, on vaarana koiran väsyminen ja stressaantuminen. Tällöin koulutus ei ole koirasta enää miellyttävää.

Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että turvallisinta ja helpointa on aktivoida koiran ravinnonhankintavietti, joka tyydytetään makupaloilla. Tällöin voimme olla varmoja, että koira saa palkkion tekemästään työstä. Joudumme kuitenkin ennen pitkää huomaamaan, että useimmat koirat eivät aina jaksa olla kiinnostuneita niille annetuista tehtävistä pelkän ruokapalkinnon toivossa. Ruoanhankintavietti on helposti kyllääntyvä ja muut vietit ohittavat sen tärkeysjärjestyksessä. Tämän takia jokaisen koiran koulutuksessa joudumme hyödyntämään kaikkia käyttökelpoisia viettejä päästäksemme koulutuksessa hyvään ja kestävään lopputulokseen.

Luonteenominaisuudet ja koulutettavuus

MEJÄ-harrastuksessakin on hallittava koiran koulutuksen perusteet - ainakin silloin kun tavoitteet asetetaan korkealle. Kaikki koirat osaavat jäljestää ja kaikilla koirilla on hyvä hajuaisti. Kun puhutaan MEJÄ-harrastuksesta, on nuo ominaisuudet saatava esiin ja koira ymmärtämään, kuinka me haluamme noita ominaisuuksia hyödyntää - tällöin puhutaan koiran kouluttamisesta. Kun koulutus tehdään oikein, tekevät koira ja ohjaaja tiimityöskentelyä, jota on ilo katsoa ja joka johtaa myös hyviin tuloksiin. Oikein koulutettu koira on sisäistänyt sen, mitä ohjaaja siltä haluaa ja tarjoaa oman hajuaistinsa lauman (=koira ja ohjaaja) käyttöön, jotta tavoiteltavaan päämäärään päästäisiin.

Koiran sopeutuminen ohjaajan käskyihin ja kyky toteuttaa annettuja käskyjä nopeasti, oikein ja halukkaasti, on riippuvainen koiran koulutuksen tasosta, mutta myös pitkälti sen luonteen ominaisuuksista, joita ei pystytä koskaan täysin hyvälläkään koulutuksella korvaamaan. Sen lisäksi, että tunnemme koiran viettirakenteen ja osaamme käyttää sitä koulutuksessa hyväksi, meidän tulee tuntea kunkin koiran luonne, sen vahvuudet ja ennen kaikkea heikkoudet.

Tiina Karlström