ETUSIVU   |   YHDISTYS   |   SPANIELILIITON RODUT   |   PENTUVÄLITYS   |   JALOSTUS   |   TULOKSET   |   LINKIT   |   KESKUSTELU
   
   
 AGILITY    
     

Kuva: Katja Engström
Cockerspanieli Sulo pussiesteellä.
 
     
Agility on kehitetty Englannissa vuonna 1977. Ensimmäiset agilitysuoritukset olivat yleisön viihdyttämiseksi tarkoitettuja näytöksiä hevosten estekilpailujen väliajalla. Suomeen agilityn toi Rolf Lundell vuonna 1986. Kolmessa vuodessa agilitystä saatiin Suomessa virallinen kilpailulaji, vuonna 1989. Agilityn suosion kasvu on ollut mahtavaa. Ennen vuosituhannen vaihtumista agilityssä kilpailevia koira-ohjaajapareja oli n.5000 kpl.

Agility on vauhdikas koiraharrastus, jossa koira ohjaajansa käskytyksestä suorittaa esterataa virheettömästi ihanneajassa. Koiraa ei saa avustaa muuten kuin sanoin ja käsimerkein. Ohjaaja ei saa koskea koiraan, eikä esteisiin. Koira suorittaa radan täysin vapaana, edes kaulapantaa koiralla ei saa olla.

Agilityradalla olevia esteitä ovat hyppyesteet joita radalla on useita; pujottelukepit joita on 12 kpl, 55 cm välelin ja koiran pitää kulkea keppien välistä, avotunneli (putki), umpitunneli (pussi) ja rengas joiden läpi koiran pitää mennä. Puomi ja A-este, jotka koira kiipeää ja joilla koira joutuu koskettamaan esteiden alaosissa olevia kosketus- eli kontaktipintoja. Keinu(lauta), pöytä ja pituushyppyeste, sekä harvemmin käytetty vesieste joka on hyppyeste.

Agility on erittäin vaativa laji ja sen vuoksi on ehdottoman tarpeellista alusta asti saada ohjattua koulutusta jotta edellä kuvatut esteet osataan suorittaa turvallisesti.

Koirat jaetaan säkäkorkeutensa mukaan kolmeen luokkaan: mini-luokkaan eli alle 35 cm, midiluokkaan alle 43 cm ja maxi-luokkaan 43 cm ja yli meneviin koiriin. Kokoluokkien esteet ovat eri korkeudella. Kilpailuluokkia on kolme, alkaen ykkösluokasta. Kolmosluokka on korkein ja vaativin luokka. Kolmosluokan koirista "löytyvät" vuotuiset Suomen- ja Maailmanmestarit.

Agilityn harjoittelun voi aloittaa nuorella koiralla jos se on terve. Kuitenkin rasitusta vaativia harjoituksia, kuten korkeita hyppyjä ei saa harjoittaa koiralla jonka luusto ei ole täysin kehittynyt. Koiran lihaksiston on oltava hyvä jotta revähdyksiltä ym. rempoilta vältytään. Agility ei ole "sohvashampionin" liikunta- ja hauskanpitomuoto (kokeile itse kylmiltään kuntosali tuntia niin tiedät miltä "äkkiä revitetystä" tuntuu).

Agility sopii harrastuksena kaikille koirille rotuun ja kokoon katsomatta. Kilpaileminen voi kuitenkin asettaa rajoituksia joillekin koirille. esim. todella iso koira joka ei mahdu renkaasta läpi tai hyvin pieni koira joka ei jaksa hypätä 40 cm korkean esteen yli. Hypyt maksimi korkeudessa voivat rasittaa liikaa hyvin raskasrakenteisia koiria. Samoin A-este ja pituushypyt voivat rasittaa pitkäselkäistä koiraa esim. mäyräkoira.

Agility on lajiin tutustumattomien mielestä "hupaisaa" hyppelyä ja näyttää helpolta. Kilpailutasolla agility on yksi vaikeimmista ja vaativimmista koiraurheilumuodoista. Agility vaatii herpaantumatonta yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Mutkittelevan agilityradan esteiden väli voi olla 4 m ja koiran nopeus 2,5 m sekunnissa. Nopeassa menossa koiran käskytykseen ei jää paljon aikaa ja ohjaus perustuukin koiran kykyyn lukea ohjaajan vartalon liikkeitä. Taitava ja hallittu agilitysuoritus näyttää koiran ja ohjaajan väliseltä ajatusten luvulta. Se on yhteistyötä kauneimmillaan, siinä on hallittua vallattomuutta ja kaikki tapahtuu n. 60 sekunnissa.

Pertti Vilander

 
     
     
 
       
               
               
     
webmaster
webdesign   c s b w e b d e s i g n