| TOTTELEVAISUUSKOE ELI TOKO | ||
 Toko-mestaruuskokeen
säännötTOKOILIJAN KOOTUT SELITYKSET 
Kuva: Kari Hjerppe Olen kulkenut tokokisoissa. Usein se ykkönen on jäänyt saamatta. Tämä tietenkään ei ole minun vika, varusteet tekevät usein tepposiaan ja ympäristö on vinossa. Sitä on sattunut kaikenmoista miksi voitto on jäänyt saavuttamatta. Tammikuun kilpailu oli todella vaikea. Koiran säädöt eivät olleet ihan kohdallaan ja taistelin yliohjautumista vastaan. Koira oli päässyt ylikuntoon. Sitä paitsi kisan voittaja pääsi lähtemään paalupaikalta. Helmikuulla liukastuin kriittisellä hetkellä, kun minun piti huutaa koira ruudusta luokse. Se ei tullut ensimmäisellä kutsulla, koska ihmetteli outoa nytkähdystäni. Koska tavallisesti ohjaan sitä hyvin korrektisti, se jäi ihmeissään ruutuun katsomaan mikä tämä uusi liike on. Se osaa millintarkasti kaikki ulkoa ja tällainen ikävä välikohtaus saa sen tietenkin suunniltaan. Koira on sentään vain koira. Maaliskuun kisassa tekniikka petti. Metallinoutokapula pongahti asvaltilla aivan sivuun, eikä koirani löytänyt sitä. Minun täytyi sanoa sille toinenkin käsky. Koska koira on oppinut hakemaan noutoesineet suoraan edestä, sen on hyvin vaikea ymmärtää, että sellainen voisi löytyä jostakin etuvasemmalta. Huhtikuulla menetin sadasosia, koska luoksetulossa koiran tulolinjalla oli vesilätäkkö, jonka se joutui kiertämään. Ilmavirtaukset koiran ympärillä olivat ensimmäisessä kaarteessa kovin suuret. Se ajautui metrin sivuun seuraamisessa koska tuulenpuuska tarttui siihen. Sääolosuhteet pitäisi saada kaikille tasapuolisiksi. Kesäkisassa katsojan lippis lähti lentoon, kun kauko-ohjasin koiraani. Se vilkaisi juuri ratkaisevalla hetkellä lippistä, jolloin koira nousi maasta seisomaan astumalla pari askelta eteenpäin. Luuli kai lippalakin olevan pallo, jolla sitä on motivoitu. Se on harmittavaa, kun kehän ympärillä tapahtuu jotakin odottamatonta. Tokokokeet on muuten saatu hyvin yhtenäistettyä. Liikkeet pyritään saamaan kaikille juuri samalla tavalla suoritettaviksi. Mutta sitten katsoja pilaa suorituksen! Tähän pitää saada jokin sääntö, ettei tällaista enää tapahdu. Heinäkuun kisassa hyppyteline oli väärin asetettu. Aurinko paistoi suoraan koiran silmiin ja se arvioi etäisyyden väärin, joten se kolautti takavarpaansa telineeseen. Kaksi pistettä meni siitäkin. Elokuulla koirallani oli juoksu. Voitot jäivät toisille, koska en osallistunut. Syyskuulla pienellä koirallani ei kerta kaikkiaan riittänyt puhtia lähteä ohittamaan toisten imusta. Kisaan osallistui omaa koiraani viisi kertaa suurempia. Se oli todella epätasa-arvoista. Lokakuun kisassa koirani otti jostakin syystä kleptomanialähdön tunnistamisnoudossa. Marras- ja joulukuulla ei pidetty kisoja, joten silloin me emme voineet voittaa. Jos tuloksia ei lasketa me ollaan tosi hyviä. Kuten tuosta pakinasta huomasit selityksiä kyllä voi kehitellä miksi tällä kertaa ei onnistunutkaan. Jos katsoo peiliin, ehkä ei tarvitse niin paljon selitellä. Niin tai näin, joskus voittaa ja joskus häviää. Useimmiten häviää. Kukaan ei aina ja kaiken aikaa ole paras. Lainaus on jurvalaisen Anni Korpelan kirjasta Tokoa koko elämä. Lisätietoa tokosta netissä www.tokokirjat.net |
||
