yleisesittely
rotumääritelmä
kuvagalleria
rotuaiheisia linkkejä
rotuyhdistys: Irlanninvesispanielit ry
rotuaiheinen keskustelupalsta
Yleisesittely
Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus
Kuva: Sari Vottonen
Irlanninvesispanieli on spanieliroduista suurin ja sitä on perinteisesti
käytetty apuna metsästyksessä, erityisesti vedestä
noutavana lintukoirana. Irski työskentelee mielellään
raskaassa maastossa. Voimakkaat jalat, suojaava ja luonnostaan öljyinen
kaksinkertainen turkki, sekä erinomaisen hajuaistin omaava nenä
ovat tehneet koirasta monen linnustajan ehdottoman suosikin.
Historian havinaa
Kuva: Irene Vinha
Irlanninvesispanieli on vanha rotu, josta kirjallisia mainintoja löytyy
jo 1600-luvulta. William Shakespearen teoksessa Kaksi herrasmiestä
Veronasta arvostetaan hyvää vesispanielia kuin kristittyä
naista. Rodun kotimaassa Irlannissa koiraa on käytetty linnustamiseen
jo ennen kuin ihminen metsästi tuliaseilla. Tarkka tietoa rodun
alkuperästä ei ole, mutta on esitetty että rodun luomisessa
olisi käytetty afgaaneja, villakoiria, settereitä, vihikoiria
ja kiharakarvaisia noutajia. Nykyisen rotutyypin kehittäjäksi
tunnustetaan dublinilainen metsästäjä Justin McCarthy,
jonka kuuluisin vesispanieli Boatswain (s. 1834) eli peräti 18-vuotiaaksi.
Brittein saarilla vuosisadan vaihteessa rodun kantavana henkilönä
oli Mr Trench O’Rorke, jonka Briefny-koirat olivat sotien välisenä
aikana rodun huipputasoa. 1940-luvulta eteenpäin kennelnimet
Annagh, Brittas, Shotwick ja Seedhill yhdistettiin laadukkaisiin irlanninvesispanieleihin.
Näitä koiria löytyy kaikkien koiriemme sukupuusta.
Oman aikamme menestyneimpiä kasvattajia ovat Nick ja Liz Waters
kennelnimellään Zanfi, sekä Pepi Barrington-Manuel
Fynder-koirillaan. Suomen ensimmäiset spanielit olivat irlanninvesispanielit
Apollo ja Nelly, jotka saapuivat Suomen kamaralle vuonna 1890. 1960-luvulla
syntyi Suomessa yksi irlanninvesispanielipentue, mutta varsinainen
rodun juurtuminen ja määrätietoisemman kasvatustyön
aloittaminen Suomessa tapahtui vasta 1980-luvulla, jolloin maahamme
tuotiin muutamia koiria Iso-Britanniasta, Ruotsista ja Irlannista.
Vuosien varrella populaatio on hitaasti kasvanut uusien tuontikoirien,
sekä kotimaassamme syntyneiden pentueiden myötä.
Tänäpäivänä monipuolinen harrastuskoira
Kuva: Sari Vottonen
Irlanninvesispanieli on myös loistava seurakoira. Parhaimmillaan
se on ulospäinsuuntautunut, älykäs, huumorintajuinen,
erittäin oppivainen ja seurallinen koira, joka omalaatuisella
olemuksellaan: rastatukallaan, rotanhännällään
ja keinuvilla liikkeillään saa takuulla hymyn ihmisten huulille.
Vesispanielin sanotaankin olevan koiramaailman klovni. Vaikka irski
yleensä puhkuukin intoa päättömyyteen asti, on
se silti tottelevainen. Nopeasti asioita omaksuvana koirana vesispanieli
vaatii selkeyttä elämäänsä. Isokokoisena
koirana sille tulee opettaa perustottelevaisuus jo pentuna. Siltä
voi vaatia paljonkin, mutta sen kanssa täytyy muistaa olla johdonmukainen
ja määrätietoinen, sillä koiralla on todella hyvä
muisti. Vesispanieli on älykäs ja energinen koira, joka
tarvitsee reilusti liikuntaa ja aktivointia. Kävelyt kaupungin
vilinässä tai metsälenkki ovat sille yhtä mieluisia
ja saadessaan osallistua perheen tapahtumiin se ei kyllästy ja
rupea levottomaksi. Vesispanieli soveltuu tottelevaisuuskokeisiin,
parhaiten tosin silloin kun sitä itseään huvittaa!
Agilityä koira harrastaa jo omin päinkin. Kiipeily, hyppely,
esteiden yli juokseminen höystettynä nopeilla kurvauksilla
on ominaista vesispanieleille. Hyvän ja tarkan nenänsä
takia rotu soveltuu erinomaisesti myös jäljestykseen.
Hitaasti kehittyvä koira
Kuva: Seidi Linnavuori
Irlanninvesispanieli on sekä fyysisesti, että psyykkisesti
hitaasti kehittyvä koira. Runko saavuttaa lopullisen muotonsa
ja massansa vasta noin kolmen vuoden iässä, vaikka lopullisen
korkeutensa koira taas saavuttaa pentuaikana nopeasti. Erittäin
tärkeätä on huolehtia, että koira pienestä
pitäen tottuu muihin koiriin ja ihmisiin. Nuorta vesispanielia
tulee viedä erilaisiin tilanteisiin sen itseluottamuksen ja rohkeuden
kasvattamiseksi. Irlanninvesispanieli palvoo omistajaansa, mutta voi
olla välinpitämätön ja tarkkaileva vieraita ihmisiä
kohtaan. Turkinhoito osana arkea
Kuva: Sari Seljanperä
Vaikka irlanninvesispanielin rotumääritelmässä
ei mainita mitään trimmaamisesta, tulee turkkia aika ajoin
siistiä. Perushuoltoon luonnollisesti kuuluu, että turkki
säännöllisesti kammataan takuista ja pidetään
puhtaana. Näyttelyä varten turkkia suihkutetaan vedellä,
mieluiten sadevedellä, joka auttaa turkkia vetäytymään
tyypilliselle kiharoille. Turkinhoitoon tuleekin suhtautua tietyllä
vakavuudella, jos harkitsee vesispanielin ottoa. Liian vakavasti
sitä ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä luonteeltaan irski
ei ole mikään hienohelma, vaan rypee ojissa kun vain saa
siihen tilaisuuden.
Rodun terveydentila
Kuva: Seidi Linnavuori
Myös irlanninvesispanielilla esiintyy lonkka– ja kyynärniveldysplasiaa
ja turkkiongelmaisia koiria on tavattu myös kotimaassamme.
Kasvuajan ruokintaan ja liikunnan laatuun tulee kiinnittää
huomiota, sillä koira kasvaa pentuaikana nopeasti lopulliseen
korkeuteensa. Jalostusyksilöiden odotetaan olevan lonkka–
ja kyynärpääkuvattuja ja silmätutkittuja. Nykykanta
Suomessa onkin kuvattua. Rodussa esiintyy myös selvästi
arkoja yksilöitä, mikä ei ole toivottavaa. Tätä
ei kuitenkaan pidä sekoittaa tavalliseen pentuajan arkuuteen.
Riippuvat korvat altistavat helpommin korvatulehduksille, joten
varsinkin uimakautena koiran korvat tulee usein tarkastaa .
|