Sussexinspanielin rotumääritelmä, luonne ja käyttötarkoitus
Kari Vahekoski


Kuva: Hannu-Pekka Saukkonen

Ulkomuoto

Yleisvaikutelma: vankkarakenteinen ja toiminnanhaluinen lintukoira.

Sussexi ei saa olla liian aktiivinen koira. Sen tulee olla iloinen, mutta rauhallisella ja arvokkaalla tavalla. "Rullaavat liikkeet" tule erottaa "Sussexien rullauksesta" ja liian lihavuuden aiheuttamasta rullauksesta. Liikkeitä on vaikea kuvailla sanoin ja parhaiten ne näkee täysi-ikäisellä koiralla.

Näyttelykehässä esittäjä kävelee reippaasti, ei juokse niinkuin muiden spanielirotujen esittäjät.

Pää: kallo on leveä ja verraten kaareva, ei litteä eikä omenan muotoinen. Otsapenges on korostunut ja uurre on selvä. Kulmakaaret ovat ryppyiset. Niskakyhmy on näkyvä, muta ei terävä. Sieraimet ovat suuret ja kirsu on maksan värinen. Pään tulee olla kokonaisuudessaan sopusuhtainen.

Pää ja ilme ovat sussexinspanielien yksityiskohtia. Otsapenger ei saa olla liian silmiinpistävä eikä eteenpäin työntyvä. Kuono-osan tulee olla voimakas ja neliömäinen. Huulet eivät saa olla liian riippuvat. Kokonaisuuden tulee kuvastaa voimaa, mutta ei karkeutta. Pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden.

Silmät: pähkinänruskeat, suurehkot, mutta eivät liian täyteläiset. Sidekalvo ei saa näkyä liikaa ja ilme on oltava pehmeä. Nuorilla koirilla näkyy sidekalvo useammin kuin täysikasvuisella koiralla. Tummat silmät ovat toivottavat.

Korvat: päänmyötäiset, liuskamaiset, suurehkot ja paksut. Korvien tulee olla kiinnittyneet hieman silmien tasoa korkeammalle. Karvapeite on pehmeää, aaltoilevaa mutta ei liian runsasta.

Purenta: leikkaava, voimakas ja tasainen. Sussexinspanieleilla on normaalisti leikkaava purenta, joskin alapurentaa esiintyy jossain määrin. Tällöin on palkintosijaa alennettava.

Kaula: pitkä ja voimakas. Niskalinja on hieman kaareva. Pään asento on hieman selkäviivaa korkeammalla ja kaulan alus on selvästi runsashapsuinen Koiralla ei saa olla likaa löysää kaulanahkaa. Rodulle on tärkeää ja erittäin tyypillistä, että koira kantaa päänsä vain vähän selkälinjan yläpuolella. Sussexin tulee seistä ja liikkua melko suorassa linjassa. Kaulanaluskarvaa ei tule trimmata pois. Valkoista kaulakarvassa esiintyy tietyissä suvuissa ja se tulee sallia.

Runko: rinta on syvä ja hyvin kehittynyt, ei kuitenkaan liian pyöreä eikä leveä. Viimeiset kylkiluut ovat pitkät. Selkä ja lanne ovat lihaksikkaat ja hyvin kehittyneet. Runko on tasainen ja voimakas. Vatsaviiva ei saa olla kohoava.

Periaatteessa sussexi kehittyy hitaasti ja on vasta noin 5 vuotiaana valmis. Silloin sillä on rodulle tyypillinen tasapaksu vyötärö ja alaslaskeutunut vatsalinja. Siksi ei tulisi "rangaista" nuoria koiria, jos vatsalinja ei ole vielä laskeutunut. Erityisesti raskailla täysikasvuisilla koirilla selkälinja voi painua sä´än jälkeen. Tämä tulee erottaa heikkoselkäisistä koirista. Sussexilla tulee olla vankka selkä ja rungon tulee olla vahva, tasainen ja melko pitkä. Long, low and level = pitkä, matala ja tasainen.

Eturaajat: raajat lyhyehköt ja vahvat. Lavat ovat vinot ja vapaasti liikkuvat. Olkavarret ovat vahvat ja lihaksikkaat. Ranteet ovat suuret ja vahvat. Välikämmenet ovat lyhyet ja vahvaluiset. Raajat ovat kohtalaisen runsashapsuiset.

Takaraajat: raajat ovat lyhyehköt, vahvat ja voimakasluiset. Reidet ovat vahvaluiset ja lihaksikkaat. Kintereet ovat tanakat ja runsashapsuiset kintereiden yläpuolelta, muualla on lyhyempää karvaa. Rungon takaosa ei saa olla alempana kuin etuosa. Yleisempää on kuitenkin, että takaosa on etuosaa korkeammalla. Tavallisesti tämä johtuu heikoista ranteista eli koira astuu "läpi" ja se on vakava virhe.

Käpälät: ovat pyöreät ja polkuanturat ovat vahvat. Varpaiden välit ovat runsashapsuiset. Tassujen tulee olla suuret ja pyöreät. Löysät tassut ovat virhe. Karva poistetaan tassujen välistä.

Häntä: on matalalle kiinnittynyt ja ei selkäviivan yläpuolelle nouseva ja on vapaaliikkeinen. Häntä on hapsuisen karvan peittämä.

Karvapeite: on runsas, pinnanmyönteinen ja ei kihartuva. Aluskarva on runsas ja sään vaihtelua suojaava. Hylkeenomainen turkki on toivottavaa. Sussexin turkki voi iän karttuessa tulla laineikkaaksi.

Väri: on syvän kullansävyinen maksan väri ja karvankärjet ovat kullalle vivahtavat. Tumma maksan väri ei ole oikein toivottava. Kesäisin aurinko saattaa muuttaa värisävyä, jolloin kaulan sivusta voi tarkistaa oikean sävyn. Mikäli tan -väriä esiintyy, se on virhe. Fieldspanielin väri ei ole sallittu sussexeilla.

Koko: ihannepaino uroksilla on noin 20 kg ja nartuilla noin 18 kg. Säkäkorkeus on 38 - 41 cm. Uroksen tulee olla kuitenkin narttua kookkaampi.

Rodussa esiintyy sekä liian korkeita että liian pieniä yksilöitä. Myös esiintyy aivan liian hentoluisia yksilöitä. Säkäkorkeudessa muutama sentti suuntaan tai toiseen ei saa vaikuttaa alentavasti, jos koira on muuten hyvin rodunomainen ja sopusuhtainen.


Kuva: Hannu-Pekka Saukkonen

Luonne

Sussexinspanielin tulee olla miellyttävä ja lempeä, ei merkkiäkään aggressiivisuudesta. On kuitenkin muistettava, että sussexinspanieli on helposti haukkuva koira, esim ainut spanieli joka haukkuu jäljestäessään.

Sussexinspanieli on melko itsenäinen koira ja tekee asiat omalla tavallaan ja poikkeaa näin useimmista muista lintukoirista. Se pitää huolta perheestä ja on sille omistautunut ja uskollinen. Yleisesti ottaen se on rauhallisin spanielirotu.

Käyttöominaisuudet

Sussexinspanieli on ylösajava ja noutava lintukoira, joka on tarkoitettu pääasiassa maatyöskentelyyn (kuten rodun kotimaassa Englannissa). Hyvän nenänsä ansiosta se tekee tarkkaa työtä, matalana ja vahvana koirana sen on helppo kulkea vaikeakulkuisessakin maastossa ryömien aluskasvillisuuden ali. Tarkan hajuaistinsa vuoksi se soveltuu hyvin jäljestäväksi koiraksi, jos koiraa se touhu vain kiinnostaa.

Suomessa on yksi tuontiuros, joka on jäljestämisvalio. Tätä koiraa on käytetty menestyksellisesti haavoittuneen riistan etsinnässä.

Historiaa

Sussexinspanieli on vanha englantilainen spanielirotu, joka on tunnettu itsenäisenä rotuna jo vuodesta 1795 lähtien. Tällöin Mr Fuller Sussexin kreivikunnasta aloittti Rosehill Parkissa lähellä Hastingsia rodun määrätietoisen kasvatustyön. Hän jatkoi rodun kasvatusta yli 50 vuotta aina kuolemaansa asti vuoteen 1847. Fullerin koirat ovat nykyistenBerlottan Amadeus sussexien perusta.

Toisen maailmansodan jälkeen sussexien lukumäärä oli pienimmillään. Elossa oli vain 8 koiraa, jotka kaikki olivat Mrs Freerillä Fourelovers kennelissä. Tarkasti suunniteltua sisäsiitosta käyttäen näiden koirien avulla saatiin rotu säilytetyksi.Yksi pentue aina vuosittain. Apunaan hänellä oli rodun eteenpäinviemisessä muutamia muiden rotujen kasvattajia mm. Mrs Munday Sharland kennelistä. Ilman Mrs Freer´in uhrautuvaa omistautumista rodulle, ei rotua enää tänä päivänä olisi olemassa. Mrs Freer kasvatti rotua lähes 50 vuotta aina kuolemaansa asti (1984). Alusta asti tämä kultaisen maksan (Golden liver) värinen spanieli oli useaan otteeseen kuolemassa sukupuuttoon. Se ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosiossa hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.

Levinneisyys

Englannissa rekisteröitiin vuonna 1997 yhteensä 82 pentua! Pohjoismaissa eniten sussexeja on Ruotsissa. Vuosina 1986 - 1998 siellä on rekisteröity yhteensä 212 uutta koiraa. Suomessa on toiseksi eniten ja vertailun vuoksi vastaavana aikana meillä rekisteröitiin koiria vain 36 kpl. Seuraavilla sijoilla on Tanska ja hännän huippuna on Norja. Kennelliiton rekisteröintilista vuosilta 1988 - 1996 kertoo, että irlanninvesispanieli ja clumberin-spanieli ovat molemmat ohittaneet sussexit. Eli sussexit on tällä hetkellä harvinaisin spanielirotu Suomessa. Keski-Euroopassa sussexeja on tietääkseni eniten Belgiassa. Espanja on saanut alkuvuodesta ensimmäisen sussex-pentueen. USA:ssa on myös melkoisesti sussexeja.

Suomeen rotu tuli 1976. Ritva Pirskanen (de Brightdale´s) toi nartun Evenly´s BerthaPenygader Salomen ja myöhemmin samana vuonna uroksen Penygader Adamin ja pentuesisaren Penygader Even, jonka omistajaksi tuli Marjatta Vartiainen (Evenly´s) Koirien kasvattajana oli ollut Mrs E Moore. Kennelliiton rekisterissä on sussexeja 128 kpl ja näistä elossa on tänä päivänä 30 yksilöä. Mikkelin näyttelyssä heinäkuussa 1994 oli paikalla 11 koiraa, jota enempää yhteen näyttelyyn enää tuskin saadaan. 128 koirasta on tuontikoiria 9 urosta ja 9 narttua. Tuontimaat ovat Englanti, Ruotsi, Tanska ja USA.

Ritva Pirskanen (de Brightdale´s) Helsingistä teetti 6 pentuetta (ei kasvata enää), Marjatta Vartiainen (Evenly´s) Imatralta on teettänyt 4 pentuetta, Karvala ja Vahekoski (Berlottan) Raisiosta on teettänyt kaksi pentuetta, Pirkko Kuosalla (Bizzo´s) Eurajoella on ollut yksi pentueja viimmeisin pentue on syntynyt kennel Evenly´sille 1999 Imatralla.

Mrs Freer on kuvaillut rotua seuraavasti: "Sussexi muistuttaa leijonaa väriltään. Sussexilla on myös leijonamaisen vankka luusto ja isot käpälät ja sen järkähtämättömässä luonteessa on myös jotain leijonamaista". Tästä seuraa se, että mielestäni sussexi ei ole oikea valinta perheen ensimmäiseksi koiraksi!

Mrs D Gardner (Novacroft) on sanonut: "Että ei ole helppoa kasvattaa sussexeja, sillä mitä tahansa urosta käytetään mille tahansa nartulle, niin pentueessa on kaiken kokoisia yksilöitä. Hän on pitänyt itseään onnen poikana, jos yhdestä pennusta tulee valio ja on ylionnellinen, jos niitä valioita on kaksi".

Mrs Mavis Lancaster (Creswelshaw) on puolestaan todennut: "Paperilla voit suunnitella täydellisen pentueen, mutta lopputulos on täydellinen katastrofi". Hänellä jos kellään on kokemusta, sillä hän on kasvattanut miehensä (Georg Lancaster) kanssa rotua yli 25 vuotta. Englantilaiset kasvattajat pitävät jalostuksellisena tärkeysjärjestyksenä:
1. luonnetta
2. tyyppiä
3. purentaa

Kirja " Book of the Breed, Written by Peggy Grayson" antaa perusteellisen kuvan rodun historiasta.

Sussexin ulkonäkö ja "sairaudet"
Sussexi on clumberin jälkeen toiseksi raskain spanielirotu. Eli paino liikkuu 22,5 kg paikkeilla. Ihannekorkeus molemmilla sukupuolilla on 38 - 41 cm. Sussexi kehittyy hitaasti ja vasta viiden vuoden iässä se on täysin valmis. Sussexi liikkuu "rullaten", tämä tarkoittaa sitä, että näyttely- kehässä esittäjä kävelee, ei juokse niinkuin muidenBerlottan Amanda spanielirotujen esittäjät. Väritään sussexi on aina ruskea. Rinta on syvä ja hyvin kehittynyt, runko on vahva, tasainen ja melko pitkä, raajat ovat lyhyehköt ja vahvat, pää ja ilme ovat yksi sussexin tärkeimpiä ominaisuuksia. Siksi monet pitävät sussexin ilmettä "surullisena" ja koiraa "vanhan näköisenä". Sussexi ajaa haukkuen, mitä useimmat muut spanielit eivät tee.

Pienestä kannasta huolimatta, sussexi on melko "terve" rotu. Suomessa ei ole tavattu sussexeilla perinnöllistä simäsairautta. Koska jalostumateriaali on hyvin kapea, rodulla on tavanomaisia ongelmia purennassa, koossa ja lonkissa. Ruotsissa on 1992 syntynyt eräs pentue, joiden koko vaihteli 32-47cm välillä. Meillä on pysytty rotumääritelmän määrittämässä 38 cm alarajassa, yläraja 41cm on muutamilla yksilöillä ylitetty 1-2cm. Suomessa ja Ruotsissa on vain muutamia koiria, jotka ovat ns."tervelonkkaisia". Huolimatta koiran raskaasta rakenteesta, tiedossani ei ole ainuttakaan tapausta siitä, että koira olisi pitänyt lopettaa lonkka-ongelmien takia

Mrs Pat Perkins, tunnettu rodun kasvattaja Englannista, kertoi, että lonkkakuvaus siellä maksaa 150£, eli 1.050 mk. Ei ihme, jos siellä ei kuvauksia oikein harrasteta.

Sussexi on laiskan ihmisen koira, koska sitä ei varsinaisesti trimmata. Pelkkä siistiminen riittää. Kuollut karva nypitään pois ja tassujen karvoitus leikataan pyöreäksi. Polkuanturoiden välit on hyvä pitää puhtaina jo käytönnön syistä. Hännän hapsutus leikataan lyhyeksi. Siistimisen lopputuloksen tulee olla niin luonnollinen kuin mahdollista.

Ensimmäiset sussexit tulivat Suomeen vuonna 1976: Penygader Salome (n), Penygader Adam (u) omistajana: R Pirskanen: kennel De Brightdale´s ja Penygader Eve (n): omistaja: M Vartiainen, kennel Evenly´s.

Tuotujen sussexien määrä: 9 (u) ja 9 (n), yhteensä 18 kpl Englannista, Ruotsista, Tanskasta ja USA:sta.