Kilpailupaikkana oli tällä kertaa tamperelaisille ja muillekin tutuksi tullut Tampereen Ratsastuskeskuksen erinomainen maneesi, jonne oli ilmoittautunut peräti 208 agilityparia. Järjestävänä seurana toimi Hämeen Spanielikerho ry., jota auttamassa oli paikallisia agility-yhdistyksiä. Kerrassaan upeaa oli se, että kisoihin oli ilmoittautunut peräti 27 spanielirotuista paria, joten kilpailua riitti myös spanielikategoriassa.

Spanielimestaruudet ratkottiin toki vasta kolmosluokissa, mutta niinikään jokaisen luokan paras spanielirotuinen koira palkittiin, kuten viime vuonnakin. Tuomariksi olimme kutsuneet jo aikaisemminkin vuonna 1997 Tampereella vierailleen agilitytuomarin, joka oli Sonja Carlsson Ruotsista. Hän on mm. kilpaillut itse amerikancockerspaniellilla jopa Ruotsin mestaruustasolla, on valmistunut tuomariksi 90-luvun alussa, kasvattaa ja näyttelee ahkerasti löwcheneitä.

Sonja Calsson on hersyilevän iloinen ja hyvin positiivinen ruotsalainen agilityihminen, ja toi omalla iloisella suhtautumisellaan agilityyn sen positiivistä sanomaa suomalaiselle. Hän oli erittäin hämmästynyt varsinkin spanieleiden lukuisasta määrästä kisoissa ja varsinkin erittäin hyvästä tasosta ja nopeudesta.

Ykkösluokissa mineissä spanieleita kilpaili peräti 8 kappaletta ja maxeisissa 2. Minien puolella ensimmäisiä (tai saattoi olla ihan ensimmäinenkin) starttejaan suoritti cockerspanieli Juuso (Hooligan Hey Joe) Emma Bernoulli (TSAU), jotka varmalla suorituksellaan ylsivät 23 joukosta peräti toiseksi ja saavuttivat ensimmäisen KUMAn arvoisen tuloksen 2,86. Hienoa oli kaiken kaikkiaan se, että 8 ykkösluokassa startanneista spanieleista 3 oli viiden parhaan joukossa.Tulevaisuus lienee siis turvattu myös spanieleiden osalta. Maxeissa parhaimman spanielituloksen teki Berit Niemen ohjaama walesinspringerspanieli Kielo (Rwyn Lily of the Walley) Tamskista, jotka tekivät kylläkin yhden nopeimmista ajoista, 11,29, mutta viiden ratavirheen kera sijoitus oli vasta 15.

Kakkosluokissa spanieleiden määrä oli suhteelisen vähäinen, mutta ei suinkaan huono. Mineissä 10. sijalta löytyi (luokka, jossa kaikkiaan oli 25 paria) Sirkka-Liisa Aspin ohjaama cockerspanieli Kirppu (Arctica Cirppu) Kajaanista. Heidän tuloksensa oli 12,66. Maxeissa parhaaksi spanileiksi nousi harvinaisemman spanielirodun edustaja, joka tällä kertaa oli portugalinvesikoira Pessi (Popparin Pouco Frito) ja Hannele Virtanen TSAU:sta, tuloksella 5,82.

Kolmosluokissa alkoi sitten todellinen mestaruuskamppailu. Kun kolmosluokat vuosi vuodelta tulevat yhä vaativimmiksi niin koiralle kuin ohjaajalle, tarkkuus ja nopeus sen kun kasvavat, on spanielirotuistenkin pyrittävä pysymään tahdissa mukana. Kun minien 3-luokan 35 koirasta kaksi ensimmäistä olivat tuttuja borderterrierejä, oli aivan upeaa nostaa kolmannelle tilalle VUODEN 1999 MINIEN SPANIELIMESTARI KOOIKERHONDJE KIRA (MILFEDDYD CLAUDIA BIANCA) JA TIINA VÄLIMATTILA Raumalta. Tuloksena upea puhdas rata ja ajanalitusta peräti -4,81.

Maxeissa kilpaili 3-luokassa 33 paria, joita peräti 8 ensimmäisellä oli puhdas rata ja ihanneajan alittava nopeus radalta. Näistä koirista 7. oli VUODEN 1999 MAXIEN SPANIELIMESTARI KOOIKERHONDJE MEG JA TEEA KORTETMÄKI Kankaanpäästä. Heidän tuloksensa oli -0,46. Eli hienoa oli sekä mineissä että maxeissa jakaa spanielimestaruudet myös suuremmissa kisoissa hyvin menestyneille pareille. Onnitelut siis sekä Tiinalle että Teealle upeasta työstä spanieleiden kanssa, jotka tänä vuonna olivat molemmat kooikkereita. Toivotan menestystä myös tulevalle vuodelle.

Haluan sydämellisesti kiittää kaikki niitä Hämeen Spanielikerhon ihmisiä, niin vanhoja konkareita kuin ensikertalaisia, jotka tulitte tekemään tätä spanieleiden vuoden agilitytapahtumaa. ja kaikesta huolimatta jokainen on ollut puheväleissä kanssani kisojen jälkeenkin… Kiitos teille ihanat ihmiset ja toivottavasti rahkeenne riittävät jälleen vuonna 2000.

Johanna Syväjärvi