| ESPANJANVESIKOIRA - YLEISESITTELY |
yleisesittely rotumääritelmä JTO - Jalostuksen tavoiteohjelma 2007-2011.pdf
pentueen hyväksymiskaavake kuvagalleria rotuaiheisia
linkkejä
rotua harrastava
yhdistys: Vesikoirat ry rotuaiheinen keskustelupalsta
jalostuskoiragalleriaYleisesittely Historia ja käyttötarkoitus  Kuva: Raimo Tuomela Espanjanvesikoiran tiedetään olevan erittäin vanha rotu, vaikka sen todellinen alkuperä onkin epävarma. Jotkut uskovat sen alkuperän juontavan juurensa aikaan, jolloin Iberian niemimaalla vallitsi muslimien herruus. Toiset taas ovat varmoja, että koira saapui Andalusiaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa turkkilaisten lampaita kuljettaneiden laivojen mukana. Koirat paimensivat lampaat uusiin laivoihin, jotka jatkoivat matkaansa kaukomaille aina Australiaan asti. Näiltä paimennusmatkoilta jäi koiria Andalusiaan ja uskomattoman monipuolisen työkykynsä ansiosta koira sai pysyvän jalansijan Espanjan rannikkoalueilta. Tämän uskomuksen mukaisesti koiraa kutsuttiin nimellä "perro turco andaluz" eli turkkilaiskoira. Aikoinaan espanjanvesikoiralla oli tärkeä tehtävä merimiesten apulaisena. Koiria pidettiin niin suuressa arvossa miehistön osana, että ne saivat jopa yhtä suuren päivittäisen ruoka-annoksen kuin muukin miehistö. Koiran komennus laivalla saattoi kestää jopa puoli vuotta. Sen tehtävänä oli vaistota kalaparvien liikkeet ja auttaa kalastuksessa mm. noutamalla verkoista pudonneet kalat. Jos merimies oli pudonnut yli laidan, koirat hälyttivät haukkumalla tai hakivat apua. Laivan saavuttua satamaan koirat jätettiin irti ja täysin omatoimisesti ne ottivat itselleen uuden tehtävän, laivan vartioinnin. Haukkumalla varoittaen ne pitivät luvattomat tunkeilijat poissa isäntänsä alueelta. Jos koira jäi vahingossa vieraaseen satamaan, hyvän suunnistuskykynsä ansiosta se taivalsi erehtymättä kotiinsa. Nykyäänkin saattaa espanjanvesikoiran tavata laivalta merimiehen seurana, joskin työskentely kalastusaluksilla on jäänyt historiaan tekniikan lisäännyttyä laivoilla.  Kuva: Riitta Laitinen Espanjanvesikoira on erittäin monipuolinen työntekijä. Koiraa on käytetty kuljettamaan tavaroita, mm. aamiaiskoria, kotoa laivalle. Se on tappanut rottia isännän talosta ja viinikellarista ja samalla tietenkin vahtinut isäntänsä omaisuutta. On uskomatonta kuinka koira, joka viettää koko päivän työskennellen paimenena laumansa kanssa, kykenee myös seuraamaan isäntäänsä metsälle noutamaan lintuja vedestä tai tuomaan metsästä kanin tai jäniksen. Vaikuttaa siltä, että vain ihmisen mielikuvitus rajoittaa espanjanvesikoiran käyttömahdollisuuksia. Koiran työkyky on suurenmoinen, mutta sen lisäksi se on mainio seuralainen. Se saa siirrettyä oman iloisuutensa muihin ja on ihanteellista seuraa lapsille ja vanhuksille. Se on koira, joka haluaa olla hyödyksi muille. Ennen kaikkea espanjanvesikoira on suuri persoonallisuus, joka eroaa muista roduista temperamentillaan. Ehkä sen ylivertainen kekseliäisyys ja reagointikyky kaikkiin tilanteisiin on tunnusomaisinta tälle rodulle. Nykyään rotua käytetään yleisesti lampaiden ja vuohien paimentamiseen. Metsästäjät käyttävät sitä vedestä noutavana lintukoirana ja se sukeltaa melko syvällekin noutaakseen karkuun pyrkivän vesilinnun. Myös tulli on alkanut hyvällä menestyksellä käyttämään espanjanvesikoiraa huumekoirana. Ehkä loistokkain espanjanvesikoiran saavutus on poliisikoirakoulutuksen jälkeen ura Espanjan kuninkaan palveluksessa. Turkin värit 
Kuva: Raimo Tuomela Espanjanvesikoiran turkki voi olla monen värinen. Tässä pieni katsaus väreihin sisältäen myös ne värit joita rotumääritelmä ei salli. Rotumääritelmän sallimat turkin värit: * Valkoinen esiintyy eri sävyissä. Se voi vaihdella hopeanvalkeasta norsunluun- tai helmenvalkoiseen. Valkoista esiintyy eniten Pohjois-Espanjassa, koska seudun kalastajat mielellään valitsivat tämän värin. Sen väitetään erottuvan parhaiten pohjoisen merialueen tyypillisestä harmaansinisestä väristä. * Vaalean turkin hallitseva väri on kellertävä. * Hiekanväri muistuttaa kanelin väriä, punertava turkki kellertävin sävyin. * Ruskea alkaen vaalean kastanjan ruskeasta tumman- tai suklaanruskeaan. * Musta voi edustaa eri kiiltoja ja sävyjä, kiiltävästä mattaan. * Kaksiväriset turkit esiintyvät aina valkoiseen yhdistyneinä. Valkoinen voi esiintyä kaulan alueella, sukkina tai raitoina ja pilkkuina, kun pohjana on toisen värin rikkoma. Rotumääritelmän vastaiset värit: * Albiinon osoittaa turkin, ihon ja suun sisäosien pigmentin puute. Albiinokoirien esiintyminen johtuu virheellisestä valkoisen värin valinnasta ja sitä tavataan vain joillakin erittäin rajoitetuilla alueilla. * Kaksivärisessä turkissa täytyy aina esiintyä valkoinen. Niinpä koirat joiden turkki on musta-ruskea, musta-punertava tai vaalea-ruskea ovat rotumääritelmän vastaisia. Eräs läikikäs kaksivärinen tyyppi, nimeltään "orito", vastaa "black & tan" -väritystä. Eteläisessä Espanjassa voidaan nähdä tämän värisiä koiria, johtuen ehkä muiden rotujen sekoittumisesta espanjanvesikoiraan. * Pilkullisessa eli dalmatialaistyyppisessä turkissa, jota myös harlekiiniksi nimitetään, esiintyy valkoisella pohjalla pieniä mustia läikkiä kaikkialla koiran turkissa. * Kolmivärisessä turkissa on nimensä mukaisesti kolmea väriä; valkoista, mustaa ja ruskeaa. Espanjanvesikoira Suomessa Ensimmäiset espanjanvesikoirat tulivat Suomeen vuonna 1992 ja siitä lähtien rotu on tullut vuosi vuodelta suositummaksi ja tunnetummaksi. Espanjanvesikoiran suosio on kannustanut rodun harrastajia sekä tuomaan uusia koiria rodun kotimaasta että aloittamaan omaa kasvatustyötä. Suomen espanjanvesikoirakanta pohjautuu pääosin kahden tunnetun espanjalaisen kennelin kasvatteihin. Nämä kennelit ovat Ubrique ja Marismeño.  Kuva: Seija Nilsson Suomen Kennelliitto rekisteröi ensimmäiset espanjanvesikoirat vuonna 1994. Vuosina 1994-1998 on rekisteröity yhteensä 159 koiraa. Kaikkia Suomeen tuotuja koiria ei ole rekisteröity tai rekisteröinti on vielä kesken. SKL esitti Suomen Spanieliliitolle, että liitto ottaisi espanjanvesikoiran siipiensä suojaan. Spanieliliiton hallitus hyväksyi ehdotuksen 15.8.1994. Spanieliliiton myötä espanjanvesikoiralle myönnettiin osallistumisoikeus spanieleiden metsästyskokeeseen, metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen ja spanieleiden taipumuskokeeseen. Aktiiviset harrastajat perustivat espanjan- ja portugalinvesikoirille oman kerhon, jonka syntysanat lausuttiin 29.5.1994. Kerhon nimeksi valittiin Vesikoirat ja tehtäväksi päätettiin roduista tiedottaminen ja harrastustoiminnan järjestäminen jäsenistölle. Ensimmäisen jalostustoimikunnan kerho valitsi rotupalaverissa 30.11.1996. Aluksi sen työ keskittyi espanjanvesikoiran jalostuksen tavoiteohjelmaan. Spanieliliitto hyväksyi tavoiteohjelman kevätkokouksessa 28.3.1998. Suomessa espanjanvesikoirat ovat pääosin seura- ja harrastekoiria. Espanjanvesikoira onkin iloinen ja innokas lenkkikaveri. Koirat ovat menestyksekkäästi osallistuneet toko- ja agilitykilpailuihin. Agiltyn suurin saavutus on PM- ja MM-karsinta voitto. TOKO:ssakin EVK kilpailee voittaja luokassa. MEJÄ:ssä AVO I on paras saavutus. Yksi espanjanvesikoira on suorittanut vartiakortin ja toiminut emäntänsä kanssa vartiointitehtävissä. Ja kun haetut PK -koe oikeudet saadaan, laajenee harrastus mahdollisuus EVK:n kanssa entisestään. Lähteet: El Mundo del Perro Mayo 1996 & El Nuevo Libro del Perrode Agua Español, Josefina Gòmez-Toldrà Käännös ja kirjoitus: Taru Hentola ja jalotustoimikunta 1998. Päivitys: Outi Narinen |
